Valmentajalle

Oppiminen osana kuntoutumista

Kuntoutuminen on prosessi, jossa opetellaan tekemään jotakin uudella tavalla, oli kyse sitten kävelemään opettelusta, tai elämäntapamuutoksesta. Uuden tavan opettelu sitoo aina voimavaroja, mutta onnistunut muutos myös tuo voimavaroja.

Ammatilliset opinnot voivat olla osa valmentautujan kuntouttavaa prosessia. Valmentautujan yhteiskuntaosallisuuden säilyttäminen ja tuetusti opintojen alkuun saattaminen toimivat osaltaan kuntouttavana elementtinä, antaen valmentautujalle myös valmiuksia siirtyä myöhemmin työelämään tai ammatillisiin opintoihin.

Sitran (2020) selvityksen mukaan työttömien kanssa työskentelevät ohjaajat pitävät osaamisen kehittämistä erityisen hyvänä keinona kuntoutua esimerkiksi työpajatoiminnassa. Työpajalla toteutettuun opinnollistamiseen liittyy myös asiakkaan voimaantuminen sekä itsetunnon kehittyminen. 

Lähde: Sitra. 2020. Työttömien näkökulma elinikäiseen oppimiseen- miten vastuu tulisi jakaa? https://media.sitra.fi/2020/04/01151705/tyottomien-nakokulma-elinikaiseen-oppimiseen.pdf  

Rinnalla kulkevan tuen merkitys

Kuntoutumisessa on kysymys uusien toimintatapojen oppimisesta ja vanhojen toimintatapojen poisoppimisesta. Kyseessä on siis muutos. Positiivinenkin muutos aiheuttaa usein stressiä, koska muutos tuottaa pelkoa hallinnan tunteen menettämisestä uudessa tilanteessa. Stressi tuottaa pahimmillaan taistele tai pakene - reaktion, joka usein näkyy päällepäin negatiivisuutena, passiivisuutena ja motivaatiokatona. Tämän vuoksi pilkotut ja konkreettiseksi tekemiseksi muutetut tavoitteet on pidettävä sen kokoisena, että valmentautuja kokee niistä voivansa suoriutua. 

Valmentajan on huolehdittava, että tavoitteet ovat aidosti valmentautujan kanssa yhdessä asetettuja, tämä mahdollistaa onnistumisen. Mahdollisimman kattava tieto siitä mitä tapahtuu seuraavaksi, mitä valmentautujan tulee tehdä itse ja mihin mennessä, ketä muita tapahtumaan liittyy ja kauanko tämä vaihe kestää ym. selkeästi valmentautujan saatavilla tukee hänen hallinnan tunnettaan ja vähentää stressiä, jolloin onnistumisen mahdollisuudet vahvistuvat. ​

Valmennuksessa toteutettavien tehtävien oikea-aikaisuus ​

Arvio valmennuksessa toteutettavien toimien oikea-aikaisuudesta tehdään yhdessä oppijan kanssa. Oikea-aikaisuuden arviointiin vaikuttavat mm. seuraavat tekijät: ​

• oppijan kokemus siitä, kykeneekö hän suoriutumaan tehtävästä ​

• oppijan/työpaikkaohjaajan arvio siitä, kykeneekö valmentautuja suoriutumaan tehtävästä ​

• oppijan kyky sietää epävarmuutta ja hänen sitoutumisensa tekemään konkreettisia tekoja tavoitteensa eteen ​

• onko oppijalle tarjolla riittävästi tukea ja että tuen tarve on oikein määritelty (tarve voi myös vaihdella eri ajankohtina) ​

• kuormittavien tekijöiden määrä valmentautujan elämässä ​

Valmentajan kannalta haasteena on se, että valmennuksessa on pyrittävä realistisiin ja sopivankokoisiin osatavoitteisiin oikea-aikaisesti ajoitettuna siten, että valmentautujan mahdollisuus epäonnistua jää mahdollisimman pieneksi. Samaan aikaan tavoitteissa tulisi kuitenkin säilyttää riittävä haasteellisuus, jotta kuntoutumista (uuden toimintatavan oppimista) voi tapahtua. Olennaista valmennustyössä olisikin saada muodostettua käsitys siitä, minkä kokoisella epämukavuusalueella valmennettava kykenee toimimaan ja mitoittaa tehtävät tähän sopiviksi.

 Sopivan kokoisten tehtävien teossa onnistuminen ja siitä saatu myönteinen palaute vahvistaa valmentautujan resilienssiä ja kuntoutumista tapahtuu. On tärkeää, että valmentaja sanoittaa pienetkin onnistumiset valmentautujalle, näin onnistumisesta tulee näkyvää. Samalla luodaan mahdollisuus siihen, että valmentautuja voi rakentaa identiteettiään onnistuvana, kykenevänä ihmisenä.​

Epäonnistuminen​

Hyvästä pohjatyöstä huolimatta kuntoutumisen polulla tapahtuu myös epäonnistumisia. Tärkeintä kohdatessa epäonnistumisia on, että niihin suhtaudutaan joustavasti ja sallivasti. Epäonnistuminen on mahdollisuus saada tehdä sama asia uudelleen. Toisinaan epäonnistumistilanteet aktivoivat oppijan aikaisempia epäonnistumisen kokemuksia, ja nämä voimistavat tilannetta oppijan näkökulmasta kestämättömäksi, jolloin myös pahimmillaan koko kuntoutumisprosessi vaarantuu.

 Tällaisissa tilanteissa valmentaja voi auttaa oppijaa erittelemään kokemustaan ja peilaamaan sitä aikaisemmin koettuun. Epäonnistumistilanteessa koetut tunteet on hyvä käsitellä ja tehdä näkyväksi. Epäonnistumisen tuottamat negatiiviset tunteet voivat alkaa ohjata oppijan toimintaa ja johtaa motivaatiokatoon ja passiivisuuteen, mikäli niitä ei käsitellä. 

Epäonnistumistilanteen turvallinen läpi käyminen yhdessä valmentajan kanssa tekee toimintaa ohjaavat tunteet näkyviksi ja tuo tilaisuuden rajoittaa epäonnistumisen tunteen vaikutusta konkreettiseen tekemiseen.

Onnistunut ohjaustyö

Hyvin toteutettu ohjaustyö itsessään vahvistaa valmentautujan resilienssiä ja tukee toimintakykyä. Prosessi pysyy muutoksesta huolimatta siedettävänä valmentautujalle ja hänellä on mahdollisuus onnistua tehtävissä.

Resilienssillä tarkoitetaan ​

• kykyä sietää stressiä ​

• kykyä ratkaista ongelmia ​

• kykyä ylläpitää myönteistä asennetta ​

• kykyä tunnistaa omia vahvuuksia ​

• kykyä pyytää apua ja ottaa sitä myös vastaan